Pikaiset kuulumiset ja kysymys teiltä!

Torstaita elellään. Sain just meidän pienimmän tölpöttimen nukkumaan päiväunia ja ajattelin tulla nopeesti kirjoittamaan teille kuulumisia.

Täällä on intoiltu KAIKESTA mahdollisesta uudesta ja hienosta mitä tässä on tapahtunut. Hienoja asioita näköjään tapahtuu kun antaa tapahtua. Ja näitä on tässä nyt ollut ja lisää saa mun puolesta tulla vaikka ovista ja ikkunoista. Uudet jutut on tuonu mulle ihan hurjasti virtaa ja luottoa itseeni. Ja sehän vaan on hyvä juttu!

Mulla on huomenna pikkujoulut, lähden yhden mun ystävän kanssa Kymenlaakson suurimpiin pikkujouluihin! JEE! Mulla ei pitänyt tänä vuonna olla yksiäkään pikkujouluja, mutta nämä nyt tulikin ihan yllättäen. Ja pitihän se metsästää tälle vartalolle sopivan kokoinen asu. Halusin suht arkisen, missä on hyvä tanssia ja päädyinkin ihan farkut-blingblingpaita-satiinibomber-yhdistelmään. Nämä kuitenkin piti eilen lähteä metsästämään Vantaalta Jumbosta. Kotkassa on ihan kivoja kauppoja, mutta mulla on aina sellanen tunne etten mahdu mihinkään vaatteisiin... etenkin farkut tuottaa ongelmaa. Tulen kirjottamaan noista nyt hankkimistani farkuista ihan erikseen postauksen missä muutenkin näytän terkemmin tämän asun.

Jumbossa oli jo ihan jouluinen tunnelma. Miehän olen ehkä yksi maailman suurin jouluihminen... en stressaa siitä laittamisesta vaan RAKASTAN sitä! Mutta tänä vuonna ei ole yhtään fiilistä... siis EI YHTÄÄN! Ja tänäänhän on se päivä kun aattoon on enää tasan kuukausi. Tänä vuonna mennään siis tasan sillä mitä jaksan laittaa ja jos fiilis tulee niin sitten laitan enemmän vähemmässä ajassa. Normaalisti kun mulla on tässä kohtaa jo melkein joulukuusikin esillä... ;)))

Jumbossa pyörähdettiin myös syömässä sushia...

Tää vaan on silkkaa rakkautta! <3

Isommat pojat olivat tämän ajan mummilassa hoidossa, kun nää meidän jätkät on aina enemmän tai vähemmän "mukavaa" shoppailuseuraa... etenkin jos äidille etsitään vaatteita. Sillon nää pojat saattaa löytää makailemasta vaaterekkien alta, heiluttelemasta sovituskopin verhoja/availemassa ovia ja onpa tuo isoin lapsista pienempänä rakastanut kaikkia mallinukkejakin ja saattanut äidin ja isän muutaman kerran hämmentyneiden katseiden alaseksi osoittaessaan tätä rakkautta. Pienin jäbä taas osaa ainakin toistaiseksi käyttäytyä, vaikka hieman HankoSushin muita asiakkaita viihdyttikin kiljahteluillaan. ;)

MUTTA, onneksi toi mun isoin mies hoitaa aina tän mun viihdyttämisen vaikkei näitä pienempiä mukana olisikaan... ;D

Siinäpä se, meidän oikein mukava eilinen iltapäivä. Nyt tanssituntien viimeistely, ja tänään koko ilta meneekin tanssin merkeissä. Saatanpa tänään kuvailla teillekin vähän sieltä videotunnelmia. <3

Mistä päästäänkin tuohon kysymykseen teille... Jos saisit kysyä multa mitä tahansa, mitä kysyisit? Tai jos haluaisit mun kirjottavan jostain, ihan mistä tahansa maan ja taivaan välillä niin mistä haluaisit mun kirjottavan? Nyt saa laittaa viestiä tulemaan ihan mitä tahansa kautta ihan mistä tahansa. <3

Viikonloppu

Miten nämä viikonloput menee näin nopsaan? Tuntuu ettei ehdi tekemään yhtään niitä juttuja mitä oli ajatellut. Tänä viikonloppuna on kyllä keskitytty rentoutumiseen. Eilen kävin hieman viihteellä, kun näin yhtä kaveria piiiiiiiitkästä aikaa. Tänään väsyttää ja on ihan "sunday mood", mutta mieli on kuitenkin kiva, koska ilta oli todella onnistunut.

Tänään pääsin pitkästä aikaa yhden intohimoni pariin, kun tein eräälle prinsessalle hänen toivomansa merenneitokakun. Leipominen on yksi asia minkä avulla rentoudun ja uppoudun aivan johonkin muuhun maailmaan. Olen siis opiskellut leipuri-kondiittoriksi ja rakastan sitä hommaa. Etenkin niitä konditoria-puolen juttuja, mutta en jotenkin ole koskaan saanut itsestäni irti niin paljon, että siitä olisi ura auennut. Harrastuksena kuitekin äärettömän ihana ja tärkeä, ja mistä sitä ikinä tietää mitä elämä eteen tuo... never say never!

Perjantaina kotiutin yhden uuden vaatehankinnan. Olen jo pidempään haaveillut rennosta, mustasta tunikasta ja nyt Silverjunglen mallistoon oli tullut tälläinen. Harmikseni mun koko eli XL oli jo loppuunmyyty todella nopeasti, mutta paikallinen jälleenmyyjä Hanna Nakari toimi todella mallikkaasti. Eräältä toiselta asiakkaalta jäi tuo koko ylimääräiseksi ja mie sain tätä kautta itselleni kyseisen collarin. Ihan huippu tunika ja erittäin mallikasta asiakaspalvelua.

Toimii hyvin esim. Vimman lettilegsujen kanssa <3

Nyt jatkan vielä hetken tätä sunnuntaioloilua ja taidan hieman venytellä anoppilassa saunassa lämmitettyjä lihaksia, mitkä on eilisen tanssimisen jäljiltä hieman levottomat.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa uutta viikkoa! <3

Kapinallinen torstai

Eilen starttasin auton aikaiseen Kotkasta, nappasin ystäväni matkaan mukaan ja suuntasimme taas Helsinkiin. Kuvaukset odottivat ja tällä kertaa isommalla porukalla. Olikin aika kiva ja rento fiilis olla, kun ei tällä kertaa tarvinut yksin jännittää mitä tuleman pitää. Pääsette nyt mun kuvien välityksellä vähän fiilistelemään ja katsomaan "sneak peakia" ensi vuoden alun jutuista ja sellaisesta hommasta kuin VAAKAKAPINA!

Mulla oli ihan kuulkaas oma pukuhuonekin... mietin siinä jossain kohtaa siellä istuessani, että kyllähän tälläistä tekisi oikeasti vaikka enemmänkin! Olen näinä parina viimeisenä viikkona yllättynyt itsekin, kuinka kiva kameran edessä onkaan olla. En toki siitä hommasta yhtään mitään tiedä, mutta tekemällähän sitä tätäkin oppii.

Jossain kohtaa katselin näitä mun puhelimella nopsaan räpsittyjä kuvia ja epätoivo meinasi iskeä. Totesin siellä ääneenkin, että voi hel**tti mikä PÖTKYLÄ mie olen!!! Mutta sitten vaan selasin kuvia, katsoin niitä ja jossain kohtaa totesin, että EI! En ole, vaan olen minä ja se on hyvä. Lisäksi mun ystävä näytti mulle kuvan ja kehaisi miten hyvältä mun takapuolen kaari näyttää, niin sitten olin hieman tyytyväisempi jälleen itseeni.

Onhan se iso, mutta onhan se pyöreä! <3

Kyllä se vaan on niin, että vaikka tuo hetken "pötkylöityminen" tuohon väliin sattuikin, niin nämä pari viikkoa on tehnyt mulle todella hyvää. Huomaan olevani paljon itsevarmempi ja voin ihan tosissaan sanoa pitäväni itsestäni. Kävelen vähän paremmalla ryhdillä, enkä ihan kaiken aikaa pyytele olemassaoloani anteeksi. Oon huomannut miettiväni ihan oikeasti, että tätähän voisi tehdä enemmänkin. Ja toki, tämä aihe mihin näitä nyt tehdään on todella lähellä sydäntä. Olen koko hommasta NIIN innoissani etten meinaa housuissani pysyä!

Mukavaa, itsevarmaa ja onnellista viikonloppua ihan jokaiselle sinne ruudun toiselle puolelle!

Pinnallisuuksia pinnan alla

Minä olen se tyttö, joka on aina ollut "hyvä jätkä". En ole koskaan ollut mikään tyttömäisin tyttö, en niin sisäisesti kuin ulkoisestikaan. Laihduttuani sen lähes 30kiloa kuitenkin löysin osan naiseuttani. Toki se kaikki oli ns. fuulaa... oli tekokynnet, hiustenpidennykset ja ripsienpidennykset. Tavallaan yritin löytää keinoa olla naisellinen lisäämällä itseeni kaikkea ns. ylimääräistä. Ja kivaahan se oli, MINULLE sen hetken.

"Ei filtterii..."

Nykyään olen se äiti, nainen, joka syö kyntensä, kävelee verkkareissa tai kotitunikassa kaiket päivät, eikä arkena juurikaan meikkaile. Joskus kuitenkin innostun laittautumaan edes hieman.

Kuten tänään

Kun muilla itsetunto laittautuessa ja esim. juurikin meikatessa nousee niin miksi mulla se tekee ns. vastakkaisen reaktion? Tulen monesti ajatelleeksi, että ihan turhaan se läski siinä edes yrittää, seinäruusuna sen kuitenkin parempi olisi olla.

Tänä syksynä olen kuitenkin innostunut taas ulkoisestakin ehostamisesta ja se on tuntunut todella kivalta. Vaikka lähestulkoon joka kerta se sama ajatus iskee muhun. Kun en arkenakaan meikkaa tms. niin miksi sitä sitten muulloinkaan tarvitsisi tehdä toisin? Ja ei tietenkään tarvitse, mutta jos haluaa? Ja miksi nämä asiat on niin ristiriidassa mun ajatuksissa?

Eihän se ole keneltäkään muulta pois, jos minä hieman laittaudun. Eihän se ole multa itseltänikään pois jos joskus haluan näyttää hieman huolitellummalta. Eihän se ole kenenkään yksinoikeus laittautua. Ja minä haluan, en joka päivä, mutta silloin tällöin tehdä itselleni hyvää tälläkin tavalla. En tee sitä muiden takia vaan tunteakseni itseni paremmaksi, joten miksen sitten vapaasti tuntisi niin? Olen monesti ihmetellyt, että ollaan me naiset (ja miksei osa miehistäkin) ihmeellisiä, kun toinen tuntee näin ja toinen ei voi mennä edes roskia viemän ilman meikkiä.

I'm fat ans I'm as beautiful
as any other amazing woman

Mitä jos kaikki yhdessä päätettäisi, että saadaan laittautua tai olla laittautumatta? Ja onko sulla ollut tälläisiä ajatuksia ja jos on niin miten olet niistä ns. päässyt yli?